Elämä,
anna minulle takaisin
päivieni loiste,
unien rauhaisat satumaat,
hulluina syntyneet unelmat,
tähtiin kirjoitetut tarinat,
kuun juovuttava hulluus.
Anna takaisin,
kykyni nähdä maailma
paikkana,
jossa on hyvä elää ja rakastaa,
jossa unelmilla on kultaiset siivet.
Vie pois,
tämä tunne,
että päivieni loiste on himmennyt,
unelmien siivet kadonneet,
eikä missään ole tähtiä.
Haluan uskoa,
että vielä on hyvä elää,
että vieläkin voi rakastaa.
Että tähdet kertovat iäti tarinaa,
eikä kuu kuole koskaan.
SK (Suvi Kuula)
Ihanaa, että saamme nyt lukea näitä runojasi ja blogiasi. Tämäkin kuvasi hyvin omia tunteitani aina joskus. Kiitos! <3
VastaaPoistaTerveisin Eeva Grundström
Mukavaa, jos tykkäätte...tälläsiä tunteita tosiaan välillä on ollut, mutta onneksi elämä kuitenkin aina voittaa
PoistaSiis aivan ihana runo :) Tämä on täysin meille 60-luvulla syntyneille. Tämä antaa meille toivoa ja uskoa, että vaikka eräs "virstanpylväs" on saavutettu, elämä jatkuu ja meillä on vielä paljon kaunista ja ihanaa edessäpäin. Elämä on ihanaa, KIITOS Suvi, kun muistutit siitä <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi ... totta elämä jatkuu ja vielä pitkään, näin toivomme
Poista